11.2.1990 synnyin Helsingin Kätilöopistolla. Äitini oli 40vuotias ja hän oli saanut isoveljeni parikymppisenä. Mulla ja veljelläni on siis 20:n vuoden ikäero eikä olla asuttu saman katon alla paria kuukautta pidempää. Kuulen hänestä pari kertaa vuodessa eikä äitikään ole sen läheisempi veljeni kanssa.
n.1994 vanhempani erosivat ja jäin äidilleni. Rekkakuski- isäni katosi kokonaan elämästäni muutamaksi vuodeksi ja sillä aikaa kuvioihin astui isäpuoleni. Äiti oli tavannut hänet jo ennen mun isää mutta silloin se päättyi eroon. Niin nytkin, joskus vuonna 2006 tai jotain sinne päin mutta Kaitsu on edelleen läheinen mulle ja soitellaan viikoittain. Kaitsukaan ei ole koskaan asunut meidän kanssa.
n. 1997-1998 aloin tapaamaan isääni säännöllisesti ja sain kuulla että olin saanut pikkuveljen marraskuussa 1997. Olin usein mukana isäni töissä ja kierreltiin rekalla ympäri Suomea, niistä on ihanat muistot. Hänen lomillaan käytiin Lapissa, Kilpisjärvellä ja kiivettiin Saanalle.
2005 tammikuussa isäni kuoli sydänkohtaukseen. Ainoa asia mitä elämässäni kadun, on se etten kertonut isälleni rakastavani häntä. Teini-iässä sitä ei vaan tullut ajatelleeksi ja nyt aikuisena mietin usein millainen suhde mulla olisi isääni jos hän eläisi. Tuntuu että olen kovin samanlainen kuin hän ja suhteemme olisi läheinen, mutta mistä sitä tietää.
Lokakuussa 2005 tapasin ensirakkauteni netissä. Oltiin on/off-suhteessa melkein kuusi vuotta joista viimeiset puolivuotta asuttiin yhdessä. Silloin tajusin millaista loppuelämäni tulisi olemaan jos pysyin Samin kanssa ja paras päätös oli erota. Hän oli alkoholisti ja on sitä edelleen.
2007 tapasin toisen poikaystäväni. Sekin oli on/off-suhde ja kyllä, samaan aikaan tuon ensimmäisen kanssa. Tämä päättyi 2009 ja ero otti mulla niin koville että musta tuli itsetuhoinen ja masentunut.
2011 kesällä olin kuusi viikkoa Espanjassa lastenhoitajana ja tänä aikana tajusin etten halua jatkaa ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Erottiin ja vielä myöhemmin samana vuonna tapasin Lucan isän.
Muutettiin yhteen vuonna 2012 vuoden seurustelun jälkeen.
2014 kesäkuussa Luca syntyi Jorvin sairaalassa.
2015 erottiin Lucan isän kanssa ja taas samana vuonna tapasin Erickin. Hän otti hienosti Lucan heti omakseen ja heille on kehittymässä oikein hyvä suhde. Luca tapaa isäänsä yhden yön viikossa, eikä aina edes sitä yötä vaan muutaman tunnin.
2016 mentiin naimisiin maistraatissa.
2017 helmikuussa Sisu syntyi Kätilöopistolla.
Olen toki kasvanut ja aikuistunut tässä vuosien aikana mutta kyllä on vielä paljon opittavaa itseni kanssa. Katsotaan tuoko ensi vuosi jotain suurta tullessaan ;D
Kun luen tätä postausta, mietin kehtaanko edes julkaista tätä vai säästänkö vain itselleni. Ensinnäkin alettuani seurustelemaan 15-vuotiaana, en ole ollut yksin muutamaa kuukautta kauemmin ja se tuntuu vähän hullulta. Mulle on näköjään ominaista edetä kaikessa nopeasti, välillä liiankin, ja elää impulsiivisesti kuunnellen vain tunteita.
Okei, nyt julkaisen ja katoan maan rakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti