Vihdoin ehdin istua hetken alas ja kirjoittaa. Oon ottanut paineita juuri tästä ensimmäisestä tekstistä, että mitä pitäisi kertoa ja kiinnostaako ketään. Mutta sitten ajattelin että koska kirjoitan lähinnä itselleni, en niinkään välitä kuinka moni lukee ja kirjoitanko kiinnostavista aiheista. Tämä blogi on mulle keino purkaa ajatuksia ja tunnelmia, varsinkin näin masennusjakson aikaan.
Siitä päästäänkin tähän masikseen. Tämä on nyt mun kolmas masennusjakso. Ensimmäinen alkoi 2009 ollessani 19-vuotias ja sen laukaisi vaikea ero silloisesta poikaystävästä. Kävin psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa muutaman kuukauden ja aloitin lääkityksen jota syön edelleen.
Toinen masennuskausi alkoi 2012, en oikein tiedä mikä sen aiheutti mutta kävin taas juttelemassa ja olin 10 viikkoa päiväsairaalassa hoidossa. Silloin odotin esikoistani exäni kanssa. Luca syntyi sitten kesäkuussa 2014 ja erosin hänen isästään vuonna 2015. Olin Lucan kanssa kotona 3 vuotta ja se oli ihanaa aikaa uhmaan ja kuopuksen syntymään saakka, hah. Luca aloitti tarhan tämän vuoden elokuussa ja voi miten se on helpottanut arkea!
Tässä välissä olleet 3-4 vuotta ovat olleet aikalailla oireettomia (jokaisellahan on alakuloisia tai vaikeita aikoja sillointällöin mutta osaan erottaa ne "oikeasta" masennuksesta) mutta nyt tänä syksynä se iski taas. Tuli niitä itsetuhoisia ajatuksia, haluttomuutta/innottomuutta, ärtyisyyttä. Siispä varasin taas ajan psyk. sairaanhoitajalle jonka luona olen nyt käynyt n. kolme kuukautta, ja sen lisäksi käyn kerran viikossa eräässä ryhmässä jossa on neljä muuta äitiä joilla on masennusoireita. Käydään läpi Depressiokoulu-kirjaa eli joka päivä on tehtävä töitä itsensä kanssa ja mietittävä oloaan ja hyvinvointiaan.
Nykyisen mieheni tapasin samana vuonna kun erosin Lucan isästä, ja pian oltiinkin jo naimisissa ja minä raskaana. Toinen poikani Sisu syntyi helmikuussa 2017 ja ensimmäiset puolivuotta olin yksin kotona lasten kanssa arkipäivät kun mies oli töissä muualla. Luulen että sen ajan stressi ja ahdistus pääsi purkautumaan nyt syksyllä kun mies on kotona eikä tarvitse olla yksin niin vahva.
Mutta nyt on saatu purkkiin ensimmäinen teksti. Minä, Linda 27v, kahden pojan äiti ja kenialaisen miehen vaimo.
Tervetuloa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti